Alanis Ierrawin
(Hahmokuva tulee kun uskaltaa)
Nimi; Alanis Ierrawin
Kutsumanimet: Welanja, Alanis (=> jos lähistöllä ei varmastikaan ole ketään valtiaalle uskollista), Alan (Ira kutsuu haltiaa usein tällä nimellä).
Skp.: Nainen
Ikä: 93 vuotta (ihmisissä noin 30)
Laji: Haltia
Asema/Ammatti: Valtiatar - Alaniksen kannattajat pitävät häntä yhä hallitsijana ja haltia alun ihmettelyjen jäljeen hyväksyi tämän.
Alanis on lähinnä vaeltaja. Hän ei ikinä voi olla varma turvallisuudestaan joten hän ei pysy kauaakaan paikallaan - hän pysyy saman paikan lähistöllä korkeintaan viikon.
Ulkonäkö: Alanis on sentilleen saman pituinen valtiaan kanssa, eli 182 cm. Hänen ihonsa on vaalea ja näyttää kuunvalossa kalpealta. Haltian silmät ovat sinertävänvihreät ja niiden katse on yleensä kirkas ja läpitunkeva.
Alaniksen kullanruskeat hiukset ovat pitkät, suorat ja eivät tunnu takkuuntuvan ikinä. Alanis huomasi hiljattain, että hiukset vaalenevat hiljalleen ja ne todellakaan eivät takkuunnu.
Nainen joutuu pukeutumaan vaatteisiin, jotka piilottavat hänet hyvin eivätkä ole liian räikeät. Hän käyttää tummaa, verenpunaista, hihatonta tunikaa jonka kauluksessa ja helmassa on mustia kuvioita. Tämän alla hän pitää lähes valkoista pitkähihaista paitaa, jonka hihat levenevät hieman hihansuuta kohden - vähän, mutta levenevät kuitenkin.
Jaloissaan hänellä on tummat, hieman vihertävänharmaat housut ja kestävää tekoa olevat nahkasaappaat, jotka ovat verrattomat ankarammassakin maastossa.
Aseinaan Alanis kantaa jousipyssyä nuolineen ja oikealla puolella hänen tummasta nahkavyöstään roikkuu mustassa, hopealla koristellussa huotrassa pitkä kahdenkäden
miekka. Nuoliviintä hän pitää selässään mustan huppuviitan päällä. Huppu on lähes aina varjostamassa Alaniksen kasvoja.
Alaniksen vyöllä roikkuu pieni pussi, jossa haltia pitää pieniä tarve-esineitä ja tuntemattomasta, hopeamaisesta metallista tehtyä huilua. Huilu on kuudentoista senttimetrin pituinen ja sentin levyinen ja siitä lähtevä ääni on todella kaunis.
Ääni muistuttaa etäisesti poikkihuilun ääntä. Huilulla on maagisia vaikutuksia, mutta haltia ei puhu niistä paljoa - eikä oikeastaan tiedäkään. Ne vaihtelevat tilanteen ja Alaniksen mielialan ja tunteiden mukaan.
Luonne: Toivuttuaan murhayrityksestä ja sen jättämistä vammoista Alanis on ollut hiljainen ja yhtä salaperäinen kuin aikoina, jolloin hän astui valtiattaren virkaan.
Hän nauttii yksinäisyydestä, mutta ei kestä sitä liikaa.
Huolimatta tilanteestaan Alanis viihtyy (hyvässä ja luotettavassa) seurassa ja pyrkii muuttumaan koko ajan optimistisemmaksi.
Tämä onnistuneekin, sillä vaikka hän tietää olevansa vaarassa koko ajan hän on paljon hymyilevämpi ja vapautuneempi kuin ollessaan Tháronin ohessa saaren virallinen hallitsija.
Toki kaikki valtiattaren kokema on jättänyt jälkiä myös hänen luonteeseensa. Alanis tekee kaikkensa ihmislajin pelastamiseksi ja auttamiseksi - hän tietää sen muuttuneen. Hän tietää, että ihminen on parantanut tapansa.
Alanis jopa viihtyy ihmisten seurassa - mikä huolestuttaa joitakin hänen ystäviään. Kaiken lisäksi hän janoaa kostoa Tháronille ja ei saa rauhaa ennen kuin kylmäverinen ja säälimätön valtias on surmattu. (Samaa tavoittelevat hänen kannattajansakin)
Alanis suhtautuu teitittelyyn hieman kummastellen ja toivookin että niin ei tehtäisi nyt, kun hänen ei tarvitse homehtua linnassa ja hallintotehtävissä. Nyt, kun hän voi keskittyä omiin unelmiinsa ja tavoitteisiinsa.
Menneisyys: Alanis syntyi tavalliseen perheeseen Ûmonin kylään. Myöhemmin hän sai myös pikkuveljen. Alaniksesta varttui fiksu ja taitava haltianeito, josta koko perhe oli ylpeä.
Alaniksen veli menetti puhekykynsä kolmenkymmenen vuoden iässä ja Alanis opetti hänet uudestaan puhumaan. Siihen hän käytti salaperäistä huiluaan, jonka haltia kertoi saaneensa unen kautta.
Haltia kasvoi niin henkisesti kuin fyysisestikin kestäväksi, nopeaksi ja vahvaksi. Alanis opetteli magiaa, joka kulki vahvana hänen suvussaan. Hän oppikin pian tulen salat ja ristiriitaisesti myös äitinsä perintönä veden - joskaan ei niin perustellisesti kuin tulielementin.
Kun Alanis ylitti kuudensadan vuoden iän, hänen kotikylässään alkoi käydä usein valtias Tháronin palvelijoita ja sotilaita. Aluksi he näyttivät vain vaihtavan tietoja ja silloin tällöin keräävän lahjoituksia, mutta myöhemmin heidän asiansa tuli julki.
Alanis oli tuolloin juuri palaamassa kotiin, kun hän kuuli meteliä kotitalostaan ja jäi kuuntelemaan ulkopuolelle.
Sisältä kuului sotilaiden ja haltian vanhempien kiivasta keskustelua ja sotilaat kuulostivat siltä, että he olivat pitkään yrittäneet saada Alaniksen vanhempia suostumaan johonkin tai vakuuttuneeksi jostain. Kun Alanis kuuli nimensä mainittavan tässä keskustelussa, hän ei uskaltanut edes ajatella sisään menemistä vaan pysyi piilossaan ja kuunteli.
Kun sotilaat jättivät perheen rauhaan ja lähtivät jättäen oven selälleen Alanis katsoi hetken heidän menoaan. Haltian asuessa sisään ja sulkiessa oven hänen perheensä, joka oli sotilaiden keskustelun jäljiltä kokoontunut olohuoneeseen,
vain katsoi tytärtään itkuisena ja mitäänsanomattomana. Alaniksen veli lähti ulos ja Alanis olisi voinut vannoa hänen itkeneen.
Haltia järkyttyi kun kuuli tarkemmin asioiden laidan. Sotilaat olivat tulleet hakemaan Alanista Wariandiin - eikä tämä kuulemma ollut ensimmäinen kerta. Haltia oli paljon poissa kotoa, olihan hän jo täysi-ikäinen, joten sotilaat eivät olleet tavoittaneet häntä. Tällä kertaa hänen perhettään oli uhkailtu asein;
Alanista tultaisiin hakemaan tasan viikon päästä. Hänestä tehtäisiin Gwannatharin valtiatar.
Sen viikon Alanis pysyi visusti kotonaan perheensä kanssa - paitsi veljensä, joka palasi kotiin vasta viikon ollessa lopuillaan. Alaniksen ennen niin hilpeä ja iloinen luonne katosi ja haltiasta tuli hiljainen. Kului tasan viikko sotilaiden käynnistä ja Alanis haettiin.
Huolimatta siitä, että hänet oltiin viety kotikylästään ja hänestä oli tehty valtiatar vasten tahtoaan, Alaniksesta tuli suosittu ja haltia itsekin tajusi, että häntä tosiaan tarvittiin.
Aikaa kului ja paljon ehti tapahtua. Koko aikana Alanis suhtautui valtias Thároniin epäilevästi ja torjuvasti. Alanis näki Tháronin aikeet tämän läpi ja oppi hiljalleen jopa vihaamaan tätä.
Lounaistuulten metsässä Tháron sitten hyökkäsi Alaniksen kimppuun ja onnistui iskemään tätä kahdesti tikarilla selkään. Toinen osuma oli huono ja Alanis pakeni shokissa valtiaan joukkojen läpi, vaikka nämä yrittivätkin estää sitä.
Haavoittunut haltia juoksi niin nopeasti kuin siinä kunnossa pääsi, mutta valtiaan omasta jousesta lähtenyt nuoli kaatoi Alaniksen maahan ja hän menetti tajuntansa pitkäksi aikaa.
Kun valtiatar heräsi, nuoli oli kiskaistu irti ja lähimaasto oli veren tahrima. Hänet oltiin siirretty metsään eikä ketään näkynyt missään.
Alanis vain makasi pitkään paikallaan ja nukkui. Pian hänet löysi metsän läpi kulkeva villihevostamma. Hevonen kertoi haltialle, että hänen luultiin kuolleen.
Haltia nousi hevosen selkään, eläimen itsensä pyynnöstä, ja matka alkoi. Tamma sanoi tietävänsä suojaisan haltiakylän toisella puolella Virraa, jossa valtiatar voisi rauhassa kerätä voimia.
Matkan alusta asti kaksikkoa oli seurannut Tháronille uskollinen susijoukko, joka pyrki vaanimaan vielä jonkin aikaa ja hyökkäämään sitten saattaen Alaniksen todella pois elävien kirjoista.
Alaniksen haavat olivat jo lähes parantuneet, kun sudet hyökkäsivät keskellä Esjan metsää. Molemmat haavoittuivat, mutta jokin iski haltiaan, ja se jokin sai hänet taistelemaan kuin mielipuoli. Pian kaikki kuusi sutta makasivat metsämaassa kuolleina ja verisinä. Nyt kukaan ei paljastaisi Alanista Tháronille.
Haltia heikkeni kovasti tämän jälkeen ja luuli jo kuolevansa. Tamma kannusti haltiaa vielä nousemaan ratsaille ja niin Alanis tekikin.
Hevonen laukkasi yötä päivää kohti Lemeasta haltia selässään.
Lemeaksessa Alanis keräsi voimiaan ja hevonen ei lähtenyt kylän lähimailta. Kun Alanis oli taas jonkin ajan kuluttua jalkeilla hevonen esittäytyi Iraksi. Irasta tuli valtiattaren uskollinen ystävä ja kulkuväline (jälkimmäistä tamma halusi itse).
Alanis herätti monissa myötätuntoa, kunnioitusta ja sääliä. Hänelle uskollisia, niin haltoita, ihmisiä kuin muitakin lajeja alkoi pitää yhteyttä häneen ja kapinahenki heräsi. Alanis halusi kostaa, niin omasta, kuin muidenkin puolesta.
Taidot ja magia: Alanis taitaa tulen elementeistä parhaiten ja hän käyttää sitä joskus myös aseena. Myös veden magia kuuluu Alaniksen taitoihin, mutta jää vähemmälle huomiolle.
Alanis on nopea ja ketterä voimakkuutensa ohella.
Alanis käyttää miekkaa taitavasti ja nuolet lentävät tarkasti kohteeseensa kun haltia käyttää jousta. Myös Alanikset potkut ja lyönnit ovat huomion arvoisia - ainoa huono puoli näissä on, että haltia satuttaa yleensä myös itsensä näitä
käyttäessään!
Kuten lähes poikkeuksetta jokaisella Gwannatharin haltialla, myös Alaniksella on salaperäinen kyky muuttaa muotoaan yhdeksi peto- ja saaliseläimeksi.
Petoeläinmuoto, kotka:
Alaniksella on kotkanakin sinisenharmaat silmät. Hieno, tummanpunainen sulkapeite hieman kirkkaammanpunaisien kuvioiden kera herättää usein ihailua - tiesi näkijä kotkan olevan Alanis tai ei. Kotkan vasemman jalan nilkkaan on kiinnitetty hänen veljensä toimesta hopeinen ketju.
Kokoa tällä keholla on paljon, ja siipien kärkiväli on seitsemän metriä.
Saaliseläinmuoto, orava:
Alaniksen oravamuoto on vaikea erottaa muista oravista, sillä myös silmät ovat oraville tyypilliset - hyvin tummat.
Turkki on väriltään tasaisen ruskea, ehkä hieman punertava päälaelta ja selästä. Vatsanalus ja oikea etujalka on valkoinen.
Muuta: Alanis viihtyy metsässä ja rakastaa korkeita paikkoja. Haltia on kiinnostunut lohikäärmeistä ja suurlohikäärmeiden tarut kiehtovat häntä. Nainen ei voi sietää turhaa tappamista eikä jatkuvaa valehtelua. Alanis ei myöskään erityisemmin pidä
liian kuumasta ja aurinkoisesta säästä.
_______________________________________________________________
Tuttavuudet
- Ruska (Erran) ~ Ystävä
- Septulárva Nubes Octocaelum ~ Tuttu
- Lídea Ucemiar ~ Vihanpurkauksen kohde
Menossa oleva peli: (poikkeuksellisesti kaksi samanaikaista)
- Sairauksia ja salaisuuksia
- Palkkasoturin varjo
Menneet pelit:
- Evhakin Bewel Kuunselkä
- Varrella Virran
- Ihanan rauhallista... mutta kuinka kauan?
_________________________________________________________________
Chryseiksen kynästä
-
Muilta <3
- ☸
