Arachil Braerka

(Hahmokuva tulee kun kehtaa)

Nimi: Arachil Owain Braerka
Kutsumanimet: Ary, Arachil, poitsu, muurahainen ...
Sukupuoli; Poika
Ikä: 12 vuotta
Laji; Ihminen
Asema/Ammatti: Pakolainen, pikkuaskareiden tekijä ruokapalkalla jne.

Ulkonäkö; Arachil on hoikka, vaaleaihoinen ihmispoika jonka kehossa on siellä täällä arpia ja naarmuja. Näistä mainittakoon kuristusjälki kaulassa ja monet raapaisuista ja lyönneistä jääneet jäljet kasvoissa ja rintakehässä. Poika on saanut kestää myös useita ruoskaniskuja selkäänsä. Arachilista on matkojensa aikana kehittynyt kestävä, nuori vaeltaja, joka myös kestää sisulla ja uskolla runsaan määrän iskuja.
Arachilin täysmustat, olkapäille yltävät hiukset ovat lähes aina sorkussa ja hoitamattomat otsahiukset peittävät pojan häikäisevänsiniset silmät, joiden anova ja pelokas katse on omiaan etenkin kerjäämiseen. Slmät myös paljastavat herkästi pojan tunnetilat.
Braerkan ainoa vaateparsi on kuluneenruskea, pitkähihainen paita jonka kaulus on hiljalleen repeillyt ja valunut. Paidan helma on pitkähkö ja yltää melkein polveen.
Jaloissaan pojalla on harmaat polvihousut, jotka eivät juurikaan lämmitä. Niinpä muurahainen on käärinyt kankaansuikaleita jalkoihinsa aina polven yläpuolelle asti. Ne myös peittävät jalkojen lukuisia haavoja, joiden takia ne ovat värjäytyneet paikka paikoin punaiseksi. Suuressa rasituksessa haavat saattavat aueta. Jos kankaan käärii pois, näky tuskin on miellyttävä - Arachilin jalat ovat polveen asti kauttaaltaan verestävien ruhjeiden ja haavojen peitossa.
Aivan paljain jaloin Ary ei kuitenkaan loputtomalta tuntuvaa matkaansa taita. Hän omistaa tukevat, mustasta nahasta tehdyt kengät, jotka muistuttavat enemmänkin tossua kuin kenkää.
Pojan ruskea nahkavyö kuparisoljella saattaa näyttää tarpeettomalta paidan päällä, mutta pojan tarkoitus on hankkia siihen joku pieni teräase ja pussukka.

Luonne; Arachil kammoaa kaikkea valtiaaseen liittyvää enemmän kuin kuolemaa, mitä nuorimies pelkää toden teolla.
Braerka on erittäin alistuva ja kunnioittaa lähes kaikkia enemmän kuin itseään. Arka ja suruisa Arachil kuitenkin kaipaa ystävää ja yrittää kovasti noudattaa hänelle annettua neuvoa: Rakenna itsellesi hyvä elämä, jota voit elää ylpeänä ja josta voit luopua ylpeänä. Kulje ilon ja elämän polkua edesmenneiden läheistesikin edestä ja anna heille aihetta olla ylpeitä sinusta. Näin oli sanonut ikivanha ja viisas Anawiél ennen viimeistä hengenvetoaan.
Salaa ihmispoika haaveilee, että hänet hyväksyttäisiin ja hänestä tulisi jotain suurta.

Poika yrittää kovasti selvitä elämässään, ja yrittämisessä hän on lähes verraton. Ary inhoaa valehtelemista ja se voi saada hänet kimpaantumaan - itse poika on rehellinen henkeen ja vereen. Hän yrittää myös olla olematta vaivaksi ja pyrkii korvaamaan saamansa avun tavalla tai toisella.
Valtiaanpelossaan poika yrittää uskotella itselleen valtiatar Alaniksen olevan elossa, mutta vajoaa usein epätoivoon kaiken keskellä - eihän se voisi olla mahdollista, että kuolleeksi julistettu olisi elossa. Arachil uskoisi Alaniksen palauttavan järjestyksen saarelle ja näkeekin tästä usein unia, mitkä auttavat häntä jatkamaan. Vastapainona poika näkee myös unia, joissa Alanis esiintyy tyrannihahmona tuhoten kaiken tieltään.

Menneisyys; Muurahainen syntyi Inaraionissa, mutta hänen perheensä joutui muuttamaan etelämmäksi, Viiman sisämeren eteläpuolelle. Tämä siksi, koska susikettu oli henkilökohtaisesti vaatinut köyhältä perheeltä nuorempaa pojista ikäänkuin verona, jota perhe ei ollut saanut maksettua ikuisuuksiin. Hätääntyneinä tästä perhe siis kulki pitkän ja vaikean matkan seudulle silloin kolmivuotias Arachil ja tämän kuuden vanha isoveli Maeda mukanaan. Perheen pako kuitenkin huomattiin erään korpin takia, joka lesni Viiman puheille ja kertoi, että hänen omaisuutensa, Arachil Braerka, yritti paeta. Viima raivostui ja lähetti lähimpänä olleen ihmismiehen hakemaan poikaa.
Mies kyllä lähti matkaan esittäen kuuliasta ja kiireistä, mutta hukuttautui sisämereen enemmin kuin riistäisi pienen pojan vanhemmiltaan susiketulle.

Perhe pääsi kyllä Ruhtoon ja he saivat nopeasti tuttavia jotka olivat kokeneet lähes saman kuin he. Arachinin isä Fhruín menetti äänensä (oli vähällä menettää henkensäkin) tuolla hyytävällä ja rasittavalla matkalla.
Arachin siis kasvoi Ruhtossa ja eli yllättävän hyvää elämää veljensä Maedan kanssa. Valtias Tháronin pelko sydämessään pojat leikkivät ja opettelivat elämistä mykän isänsä ja huolehtivan äitinsä kanssa. Onnellinen aika kuitenkin loppui, kun poikien leikki keskeytyi Maedan yllättäen lakatessa hengittämästä. Arachin oli jo lähes itkenyt itsensa uuvuksiin yrittäessään pelastaa veljeään kaikin tavoin, kun hän huomasi Maedan rinnasta lähtevän kaksi varjomaista lankaa. Poika seurasi niitä katseellaan ja huomasi sitten lankojen lähtevän pitkän, laihakasvoisen haltiamiehen kämmeneltä. "Ihmisen jälkeläiset kasvavat ihmisiksi" mies oli sanonut. "Ihmiset sen sijaan ovat vain kapinoivia, mihinkäänkykenemättömiä haltian irvikuvia!"
Arachin huomasi omastakin ruumiistaan lähtevän noita samoja lankoja, mutte tuntenut mitään. Ei tapahtunut mitään. Tuolloin haltiamies oli piittaamattomasti tarttunut Maedan ruumiiseen ja heittänyt sen jyrkänteeltä mereen. Nuorempi Braerkan veljeksistä katsoi kauhun ja surun lamaannuttamana, kuinka hänen rakas veljensä ruhjoutui kallion ulkonemiin ennen putoamistaan hyiseen sisämereen.

Tuona päivänä Arachin tiesi taitavansa pimeyden magiaa - tuo kylmäkatseinen mies oli itse hyytävästi tiuskaissut sen. "En voi surmata sinua tuskattomasti, koska näyt olevan immuuni pimeydelleni, taidamme olla samanlaisia, rääpäle." Haltiamiehen takana suuri joukko haltioita juoksi ja ratsasti kohti kylää, jonne Arachinkin säntäsi riuhtaistuaan itsensä irti varjolangiosta. "Juuri noin, kipitä lakastuvaan kekoosi, muurahainen!" mies oli nauranut lapsen perään.

Arachin ehti kotiinsa, varoitti perhettään joka taas varoitti muita. Koko kylän ihmiset ajatutuivat panikkiin ja nappasivat mukaansa lähellä olleita tarve-esineitä ja ruokaa lähtien saman tien pakoon. Moni heistä sai surmansa valtiaan haltioiden miekasta, keihäästä tai nuolesta. Yksi heistä oli Arachinin äiti, joka kaatui poikansa päälle hirvittävä miekan viilto selässään. Arachin makasi itkien ja pelosta vapisten äitinsä ruumiin alla kunnes haltiat jättivät Ruhton yhtä nopeasti kuin olivat siihen iskeneetkin.

Arachinin isästä ei ikinä kuulunut mitään, joten pojan adoptoi toinen ihmisperhe. Arachin ei kuitenkaan ikinä toipunut niistä hetkistä. Kului viikkoja, kuukausia ja vuosia ja Arachinin silmitön pelko Tháronia kohtaan vain paheni. Hän näki jatkuvasti unta äidistään ja veljestään, huutamassa pakenemista ja Ruhton jättämistä.
Lopulta, eräänä yönä yhdentoista vanha Arachin kirjoitti huteralla käsialallaan lapun kiitokseksi ja hyvästiksi ja lähti matkaan mukanaan vain vähän ruokaa ja muisto äidistä ja veljestä. Ja siitä kylmästä haltiamiehestä ja tämän sanoista.

Arachin vaelsi minne jalat veivät, surun maahan lyömänä ja vailla paikkaa minne mennä. Silloin tällöin joku auttoi poikaa tämän päämäärättömässä matkassa, tai majoitti Arachinin hetkeksi taloonsa. Poika nukkui monet yöt milloin missäkin, muutamaan otteeseen hän sai suojaa suuren kotkan siiven alta tai lempeän karhun pesästä. Kerran ikivanha haltianainen yritti saada poikaan elämäniloa ja toivoa kohtalaisella menestykselläkin, mutta se tarina ei päättynyt hyvin. Tuo viisauden perikuva, haltia Anawiél surmattiin perusteena 'valtiaan tahdon ja määräyksen vastustaminen' ja 'vaarallisen ihmisen auttaminen'.
Anawiél oli opettanut Arachinille paljon. Pimeyden magian oikeinkäyttöä, haltiakieltä, tarinoita ja muuta. Haltianaisen kuolema sai 12-vuotiaan ihmispojan omatuntoon niin ison aukon, että hän olisi tehnyt itsemurhan, ellei hän olisi kunnioittanut tuota haltiaa ja häneltä opittuja asioita niin paljon. Sen sijaan hän alkoi vaellella ja kuunnella kaikkea mahdollista oppiakseen uutta ja pysyäkseen ajan tasalla. Poika vaelteli paeten valtiaan katsetta million minnekin, ansaiten elantonsa juuri ja juuri. Yhä suunnaton suru sydämessään. Kaiken lisäksi häntä inhotti tuo pimeyden magia, mikä oli hänen kohdalleen osunut. Hänen veljensä oli saanut surmansa pimeyden kautta, ja poika pelkäsi käyttää omaa magiaansa ja inhosi sitä. Nyt pojan unissa esiintyi äidin ja Maedan lisäksi myös Anaviél - se sekä auttoi että masensi entisestään.

Taidot; Arachil osaa käyttää pimeyden magiaa, mutta poika suorastaan pelkää sitä. Hän siis käyttää magiaansa hyvin harvoin, usein vain luodakseen turvallisentuntuisen hämärän ympärilleen tai suojatakseen itsensä vihamielisten silmien katseelta yön ajaksi.
Poika on kestävä niin kulkemaankin, kuin myös kestämään iskuja. Hän pyrkii myös olemaan kohtelias ansaitaakseen sijan edes jonkun katseessa tai ajatuksissa. Hän myös yrittää miellyttää ihmisiä - usein hänen henkensä riippuu siitä, sattuuko joku haltia olemaan hyvällä tai pahalla tuulella.

Muuta; Arachil ei tiedä Alaniksen oikeasti olevan hengissä, mutta on kuullut muutamaan otteeseen Welanja-haltiasta joka kuulemma kapinoi valtiasta vastaan.

_______________________________________________________________

Tuttavuudet

-   Zach'irono Qenuan   ~ Tuttu

Menossa oleva peli:
- Jouten oloa

Menneet pelit:
-

_________________________________________________________________

Chryseiksen kynästä

-

Muilta <3

-