Mest Soraniavon
Nimi; Mest Soraniavon Arpi
Kutsumanimet: Mishaunus, Mest, Herra Soraniavon...
Sukupuoli: Mies
Ikä: 21
Laji: Fauni
Asema/Ammatti: Hovitaiteilija
Ulkonäkö; Mest on suorilla jaloilla seistessään noin 167 cm pitkä. Ikäisekseen nuoren näköinen albiinofauni on ruumiinrakenteeltaan solakka mutta silti suhteellisen voimakaskroppainen. Mitenkään erityisen voimakas hän ei ole, sillä maalarin ammatti ei juurikaan voimaa vaadi. Nuorukaisen olemuksessa saattaa herättää huomiota vaaleuden lisäksi myös ikään verrattuna huomattavan suuret ja vaikuttavan näköiset, harmaavalkoiset sarvet (jotka ovat hahmokuvassa liian tummat) ja leuassa kasvava partatupsu.
Mestin kasvot ovat hieman naiselliset ja kauniit, mikä saattaa perimän lisäksi juontaa juurensa faunin elementtiin, mikä suorastaan heijastuu tämän kirkkaansinisist silmistä. Faunin nenä on ihmismäinen, mutta sen kärki muuttuu taas vuohimaiseksi. Mestin valppaat korvat ovat aivan kärjistään mustat.
Mestin hiukset ovat todella pitkät, sillä hän on antanut niiden kasvaa vapaasti onnettomuutensa jälkeen merkkinä elinvoimastaan. Hiukset ovat useimmiten letillä joka on solmittu vihreällä silkkinauhalla. Hiusten latvat yltävät hieman yli hännän ja tasaisehkot otsahiukset noin kulmakarvojen tasalle. Mestin ohimoilla kasvavat hiukset ovat kahdella ohuehkolla letillä joiden aivan kärjissä on mustat, pienet kivet ja vaaleansiniset sulat.
Häntä jää piiloon hovitaitelijan, merkillisen näköisen tunikan takahelman alle, joka on kutakuinkin saman näköinen kuin etuosakin, hieman lyhyempi. Tunika on olkapäistään hyvin avoin ja siinä on kahdet olkaimet joista toiset, reunuksiltaan keltaiset ovat ne varsinaiset ja niiden ja hihojen alun välissä olevat kokonaan keltaiset ovat lähinnä korsiteen virassa. Hihat yltävät ranteisiin asti ja päättyvät jonkinasteiseen resoriin. Helma on pitkä ja kärkeensä kapeneva ja sen reunoilla on noin kahden ja puolen senttimetrin levyinen, keltainen raita joka kiertää koko helman. Paidan rinnuksessa on suurehko hovitaiteilijoiden tunnus, joka muistuttaa suuresti kultaista vaahteranlehteä. Paidassa käytetty keltainen väriaine on erittäin kallista ja sitä saadaan liottamalla kultaa tietyssä nesteessä. Sävyjä siihen saadaan hovivelhojen tai -taiteilijoiden magialla.
Mest ei kanna mukanaan aseita, mutta vyö hänellä on silti, ja sitä voisi verrata paksusta kankaasta tehtyyn asevyöhön. Se on väriltään vaaleanruskea ja siihen saa kiinnitettyä siveltimiä ja muuta pientä tarpeellista. Siinä ei ole varsinaista solkea vaan se pysyy yllättävän hyvin kiinni nauhalla, joka muodostaan ristin vyön etupuolella olevaan taitoskohtaan.
Unohdetun hyökkäyksestä faunin kasvoihin jäi raapaisujäljet, mitkä ovat kasvojen oikealla puolella. Jälki näkyy selvästi hiuksrajan yläpuolella, sillä hiukset eivät ole kasvaneet takaisin jäljen päälle. Faunin rinnassa on sydämen poistamisesta jäänyt ilkeännäköinen arpi, joka on väriltään muuta ihoa harmaampi, toisin kuin kasvojen arvet jotka ovat ihoa kalpeammat ja vaaleammat.
Rinnan arpi: (joka näkyy kuvassa hieman liian selkeästi) (Kuvanen)
Luonne; Kaikenkaikkiaan Mest on erittäin hyvää seuraa. Hän on toipunut Unohdetun hyökkäyksestä niin hyvin kuin on mahdollista eli hänellä ei ole mitään estettä olla positiivinen ja huumorintajuinen. Mest tulee toimeen lähes kaikkien kanssa, mutta jotkut saattavat tuntea kateutta tai vihaakin Tháronin hovifaunia kohtaan. Mest murehtii helposti toisten puolesta, minkä takia faunia myös surettaa kamalasti Tháronista saarella liikkuvat vihantäyteiset lauseet. Hovitaiteilija ymmärtää valtiaan herkkää puolta ja ei millään suostu hyväksymään sitä että valtias tosiaankin on liian vallanhaluinen.
Mest on myös erinomainen kuuntelija ja loistava salaisuuksien salassa pitäjä. Fauni on tottunut jopa kuuntelemaan mitä Tháronilla on sydämellään mikäli valtias itse on avautumistuulella.
Seurassa Mest vaikuttaa ylpeältä mutta myös rohkaisevalta ja hänen iloisuutensa saattaa olla helpostikin tarttuvaa. Mikäli seurassa liikkuu hieman vahvempaakin juotavaa ei faunin meno hidastu - Mestillä on erinomainen viinapää mikä johtuu hänen verettömyydestään. Vedestä alkoholi haihtuu nopeammin kuin verestä.
Soraniavon on erittäin rauhaa rakastava luonne, joka ei edes suostu kantamaan aseita mukanaan. Tämän takia onkin elintärkeää, että faunilla on tahdosta riippumaton suojaus mukanaan tosipaikan varalta. Harvemmin fauni kyllä onnistuu edes hankkiutumaan hankaluuksiin, sillä Mest on yksin ainoastaan työtä tehdessään, eikä aina silloinkaan. Ja koska fauni yleensä työskentelee linnassa, hän ei juuri voisi olla paremmin turvassa.
Menneisyys; Mest syntyi ja vietti lapsuutensa Silionissa isänään Fralgus, ammattimainen laivanrakentaja ja kotona häärivä äiti, Vladifia, joka usein aikansa kuluksi nikkaroi koriste-esineitä puusta ja välillä myös piirsi, miten aika ja mahdollisuudet sallivat. Mest, vanhempi sisarensa Elyen ja nuorempi veljensä Mórig saivat viettää hyvän lapsuuden kynnelle kykenevän perheen keskellä. Mistään ei ollut juuri koskaan pulaa eikä suurempia ongelmia ilmennyt - paitsi lasten keskeiset kärhämät ja milloin kenenkin oikut silloin tällöin.
Mest oli vauvasta asti kiinostunut äitinsä puuhista enemmän kuin isänsä, joka toivoi pojastaan laivanrakentajaa Elyenin ollessa enemmän kiinnostunut kasveista ja muodonmuutostutkimuksistaan. Pikkufauni katsoi aina tarkasti kun äiti veisteli esineitä ja koristeita puukolla. Hän varmaan laski jokaisen lattialle pudonneen puunsälön, tutki sen muotoa ja makua.
Eritoten poikaa kiinnosti piirtäminen. Jos nuori fauni vain jäi ilman valvontaa samaan huoneeseen hiilen tai maalien kanssa, tulos oli täysi kaaos tai vähintäänkin hiilisotku pöydässä tai maalijälkiä ikkunoissa ja kaikkialla muuallakin.
Ensimmäisen kerran nuori Soraniavon piirsi kunnolla ollessaan seitsemän vuoden ikäinen. Kun isä tuli töistä kotiin hän sai kummastuksekseen huomata vanhemman poikansa piirtämässä vanhempien huoneen seinään omaa kuvaansa hiilellä. Siitä päivästä lähtien Mest tiesi että haluaisi taiteilijaksi.
Varsinaisen nousun lahjakkaan taiteilijannupun ura koki pojan ollessa kahdentoista - häneltä tilattiin ensimmäinen työ. Kyseessä oli yksinkertainen hiilipiirustus tilaajan hevosesta, mutta sen suosio oli työmäärää suurempi. Tilauksia tuli lisää ja lisää, pian niitä oli jonoksi asti. Lopulta, melkein kahden vuoden kuluttua tästä nuori Soraniavon ansaitsi enemmän kuukaudessa kuin isänsä, joka työskenteli täysmittaista päivää laivojensa kimpussa.
Neljätoistavuotiaana poika oli jo täyslahjakkuus - koko kylä tunsi Soraniavonin pojan, ja varmasti moni muukin ympäri saarta. Myös Wariandista osoitettiin mielenkiintoa.
Matka Wariandista Silioniin oli sen verran pitkä, ettei hallitsijaparilla ollut aikaa sitä kulkea. Sen sijaan pyynnön toimittanut viestinviejähaukka oli kertonut valtiaan toivovan maisemamaalausta Silionista - joki, taustalla nurmea, metsä ja aivan taaimmaisena vuoret ja taivas. Ja Mest teki työtä käskettyä, ja lisäsi siihen vielä omia mieliasioitaan - lohikäärmeen lentämään lähellä joen pintaa. Sillä maalauksella Mest pääsi myös hallitsijan suosioon.
Viisitoistavuotiaana fauni sai kokea, miltä tuntuu kohdata Unohdettu väärään aikaan väärässä paikassa. Kyseessä oli Alankometsän läntinen reuna täysikuun aikaan.
Syy, mikä sai faunin tuollaiseen paikkaan sinä aikana oli auttamatta se, että nuoren taiteilijan kyvyt olivat herättäneet joissakin suunnatota kateutta. Ei ollut vaikeaa saada Mestiä tapaamisen varjolla tulemaan paikalle.
Juonijoiden suunnitelma toimi valitettavan hyvin. Mest saapui paikalle tietämättä mitään eräästä Unohdetusta, joka oli joskus aikoinaan ollut kotka. Nähtyään sielultaan todella puhtaan faunin alueellaan demonisoitunut hyökkäsi.
Ilman valtiaan kaikkien tietämättä lähettämää suojelijaa, hovivelhotar Esephnieliä, fauni olisi auttamatta kuollut tuona yönä. Esephniel karkotti Unohdetun takaisin metsän pimeyteen (johon erehdyksissään velhotarta paenneet juonijat olivat kuolleet Unohdettujen surmaamina) ja ajoituksen ansioista Mestillä oli vielä tulevaisuus. Eräänlainen tulevaisuus.
Kun Soraniavon luuli heräävänsä nurmelta lähellä Alankometsää, hän saikin tietää makaavansa Wariandissa, yhdessä valtiaan linnan maanalaisista huoneista. Vaikka Mest säilyikin elossa, hän menetti jotain olennaista itsestään Unohdetun hyökättyä. Sielunsa onnekas fauni sai pitää, mutta sydämensä nuori poika menetti. Muistikin kärsi pahasti, sillä fauni menetti osan muistoistaan kokonaan ja osa vain haparoitui unenomaisiksi.
Esephniel oli leikannut vaurioituneen sydämen irti ja ommellut pitkän haavan umpeen. Vahvasieluisen faunin elinvoiman ylläpysymistä auttamaan velhotar teki kaksi mustaa kiveä, jotka hän kiinnitti Mestin hiuksiin punomiensa ohimolettien päähän. Kivet korvasivat sydämen tehtävän ja vahvalla magiallaan pitivät vuorostaan veren korvaavan veden liikkeessä faunin suonissa mahdollistaen lähes normaalin elämisen ja vanhemenemisen. Kivet myös suojelisivat faunia mikäli joku sattuisi hyökkäämään tämän kimppuun.
Tietysti Mest järkyttyi kun kuukauden nukuttuaan kuuli tilansa. Hän ei ikinä enää olisi samanlainen kuin oli ennen ollut. Hänessä ei olisi tippaakaan verta. Eikä häntä saisi tapettua millään aseella. Vain hovitasoisella magialla. Tuon kaiken Esephniel kertoi Mestille.
Onnekseen ja syväksi ilokseen onnettomuus kuitenkin edesauttoi taiteilijan salaista unelmaa - Tháron itse pyysi faunia hovitaiteilijoidensa joukkoon. Tietysti Mest suostui. Nuori Soraniavon otti ilomielin vastaan virkanimen Mishaunus, jonka valtias Tháron hänelle antoi.
Fauni sai oman ateljeensä linnasta ja huoneen ikkunasta näki todella pitkälle horisonttiin. Kaikki alkoi näyttää valoistalta pian seitsemäntoista vuotta täyttävän faunin silmissä, vaikka sydämettömyys painoikin jatkuvasti faunin mielialaa.
Siitä lähtien Mest on toiminut hovitaiteilijana tehden myös tilauksesta ja maksua vastaan töitä kenelle tahansa.
Taidot ja magia; Mestin taitoihin lukeutuu magian saralta rakkaus. Fauni käyttää elementtiään vain ja ainoastaan maalaamiseen vaikka saattaisi elementtinsä takia pystyä vaikuttamaan myös toisten rakastumisiin. Osittain elementtinsä takia Mest onkin hyvin kysytty faunipiireissä.
Sydänkivien, niin kuin Mest ja Esephniel niitä kutsuvat, ansiosta Mest on kuin yhtä veden kanssa - hän osaa ohjailla sen liikkeitä mistä fauni onkin ottanut täyden hyödyn irti maalatessaan vesiväreillä.
Muuta;
- Faunin ohimolettien koristeina on kaksi mustaa kiveä, joita kutsutaan sydänkiviksi koska ne korvaavat sydämen tehtävän; pitävät elinnesteen kierrossa.
- Mikäli joku hyökkää tosissaan faunin kimppuun Sydänkivet aktivoituvat ja luovat vahvan energiakentän suojaamaan hovitaiteilijaa.
- Koska faunilla ei ole sydäntä ei hänen ruumiistaan myöskään löydy verta. Sen on korvannut vesi.
- Tämän takia Mestiä ei voi surmata kovinkaan helposti, sillä hän saa tarvittaessa syvältäkin maaperästä lisää vettä menetetyn tilalle.
- Mest pitää lähes koko ajan päällään virkapukuaan, sillä se toimii pääsylippuna kaikkialle; halutessaan hän voi pyytää jotakuta viemään hänet vaikka toiselle puolelle saarta hakemaan innoituksia maalauksiinsa.
- Mikäli Mest myy maalauksiaan, hinnat ovat yleensä aika alhaiset verrattuna maalauksien laatuun.
- Mest ei muista Alaniksesta mitään muuta kuin ulkonäön ja sen mitä Tháron on hänelle kertonut - muun vähäisen tiedon ohessa sen että hän kuoli ihmisten toimesta.
Soraniavon ei ole ikinä tavannut tai nähnyt Alanista joten todenmukainen mielikuva valtiattaresta on faunin elementin tuotosta ja se myös saa nuorukaisen maalaamaan kuvia naisesta.
_______________________________________________________________
Tuttavuudet
- Tiuku ~ Tuttu
Menossa oleva peli:
- Eksyksissä
Menneet pelit:
-
_________________________________________________________________
Chryseiksen kynästä
-
Muilta <3
-
