Prince

Nimi: Niccolo Frediano Sandro
Kutsumanimet: Prince, nuori herra Sandro, yöpaitapoika, Sandro, Niccolo
Sukupuoli; Poika
Ikä: 14
Laji; Pantterikettu
Asema: Karkuri, varas, merirosvo, Sandron kartanon päämies, katulapsien pesunkestävä idoli, ongelmalapsi (jos häntä etsiviltä kysytään)

Ulkonäkö; Sandro on ruumiinrakenteeltaan tietyllä tavalla roteva mutta kuitenkin enemmän luikku. Hänen lihaksissaan on jonkin verrain voimaa ja häntä ei saa kaadettua kirveelläkään, mutta hän on kevyt kuin höyhen ja hoikka - hänet saa nostettua kokonaan ilmaan leikiten. Pituutta Niccololla on 167 cm.
Pojan kasvot ovat kettumaiset ja niissä turkin oranssi on puhtainta - ei kuitenkaan puhdasta. Sandron kirsu on ruskea ja kuono päällipuolta lukuunottamatta valkoinen. Valkoinen alue loppuu kuitenkin nopeasti kolmioiden kärkeen sekä otsassa että alemmas mentäessä jo solisluiden välissä. Niccolon silmien ympärillä on mustat laikut ja molempien silmien alta lähtee aina leukaan asti yltävä sentin levyinen musta raita. Ketun korvat ovat melkein kokonaan mustat mutta oikeassa korvassa on likaisenoranssi raita ja  vasemman korvan kärki on oranssi. Silmät pojalla on kirkkaansiniset. Pojan mustat hiukset yltävät niskaan asti ja yksittäisellä hiuksella on mittaa n 10 cm. Kuivat hiukset jojottavat niskan tienoilla eloisasti sivuille.
Sandron kädet ovat olkapäistä sormenpäihin mustat. Pojan ylävartalo on muutamaa selän mustaa laikkua lukuunottamatta likaisenoranssi mutta musta valtaa turkin alaselästä aina varpaisiin saakka. Ketun häntä on sotkuinen ja sähköinen. Se näyttää oranssinvivahteiselta tummanharmaalta, mutta karvat ovat tyvestään oranssit. Oranssi väri vilahtelee silloin tällöin enemmän näkyville. Hännänpään valkoinen osa on suorastaan säälittävä verrattuna Sandron isän häntään joka oli peräti puoliksi valkoinen. Niccolon hännänpään valkoinen alue on vain kahdeksan senttiä pitkä ja vähän matkan päässä tästä on alati katoava valkoinen raita.
     Päällään Niccololla on paikoin likaantunut valkoinen, lyhythihainen pyjama. Paidassa on v-kaulus ja se on pitkähelmainen mutta helmaa ei näy sillä Niccolo pitää lähes aina paitaa housuissa. Housujen lahkeet yltävät nilkkoihin asti ja ne pussittavat juuri niin että tuskin on housuja jotka olisivat mukavammat jalassa. Polvissa ja vasemmassa lahkeessa on pikitahroja, samoin kuin paidan vasemmassa olkapäässä. Paidan rintamuksessa on muutama repeymä koska poikaa on niin usein uhkailtu ja roikotettu paidasta.
Pyjaman lisäksi Niccololla on arvokas. nahkainen asevyö. Hänen vasemmalla puolellaan roikkuu huotrassa Sandron kartanosta napattu, niinikään arvokas miekka. OIkealla puolella on pojan pyjamaakin arvottomampi ruosteinen mutta terävä puukko puisessa tupessa. Kenkiä Sandrolla ei ole.
 

Luonne; Niccolo isottelee kaikille. Ja määräilee kaikkia. Puolpantteri on suoraan sanottuna kovasuinen, jääräpäinen, rasavilli ja uhkarohkea miehenalku joka ei vähästä lannistu. Hän tekee mitä haluaa eikä välitä säännöistä ellei näe niiden noudattamisesta jotain hyötyä itselleen.
Niccolo uskaltaa kiusata ja loukata jopa karskeja merimiehiä ja kohtelee miehiä muutenkin kuin massatavaraa. Itseään vanhemmille naissukupuolen edustajille hän on kuitenkin kohtelias ja huomaavainen - ilkikurinen pilke silmässä toki. Kuitenkin jos ryppyinen mummonkäppänä sattuu tulemaan liian lähelle pantterikettu ottaa jalat alleen ja pakenee paikalta - hän kärsii pahasta mummofobiasta jolle ei löydy mitään järkevää syytä. Itseään nuorempia lapsia hän komentaa puoliautomaattisesti. Niccolo nauttii kovasti toisten härnäämisestä. Samoin hän pitää kaikenlaisesta huomiosta, etenkin positiivisesta. Kettu rakastaa vapauden tunnetta mutta ei myöskään voi vastustaa mukavuutta. Toisaalta Sandro kuolaa laillisen omaisuutensa perään mutta ei kuitenkaan kestäisi (saati haluaisi)vakituista asuinpaikkaa, kamalan rimpsuisia vaatteita, aatelin vastuuta, elämää rajoittavia sääntöjä tai pakkototuttautumista kartanoelämään. Niccolo vihaa kaikkia jotka yrittävät riistää häneltä äidin puolelta synnyinlahjana saadun vapauden.
Seurana Sandro on hyvin mielenkiintoista - tämän seurassa harvemmin kokee totaalista tylsistymistä, saati sitten hiljaista hetkeä. Kaiken lisäksi nuori Sandro vetää puoleensa niin ongelmia kuin muitakin tapahtumia.
Yleensä Niccolo on pirteä ja hyväntuulinen mutta osaa ilmaista erittäin selvästi myös muutkin tunteensa. Kun kettu asettuu protestiasentoonsa, tukevasti seisomaan, nostaa leukansa, kurtistaa kulmansa, napittaa käskevästi ja pitää käsiään jännittyneenä ja sanoo asiansa, hän saa usein tahtonsa läpi. Sandro myös käyttää halutessaan paljon rumia käsimerkkejä, sanoja ja vaikka ja mitä muuta.
Kaiken tämä lisäksi Niccolo on myös huoleton. Jos joku sattuu langettamaan nuorelle merirosvonkoltiaiselle minkä tuomion tahansa hän kykenee luikahtamaan kuin koira veräjästä. Heti kun tuomari lukee tai kuulee nimen 'Niccolo Sandro' tuomio pyyhitään heti - ja siinäkös on pojalla taas oiva tilaisuus paeta joko takaisin merelle tai piiloon merivoimien ja hoviväen katseilta. Niccolo välttelee laillista asemaansa kaikin tavoin mutta ei epäile käyttää sitä hyväkseen tiukan paikan tullen.
 

Menneisyys; Niccolo sai alkunsa erään kapakka-majatalon yläkerrassa railakkaan illan jälkeen. Herra Juana Sandro oli taas livistänyt velvollisuuksistaan lasilliselle ja tavannut siinä sivussa ihastuttavan pantterineitokaisen, Haileen McRowentan. Aateliskettu rakastui palavasti merirosvonaiseen ja tiesi ettei heidän suhdettaan katsottaisi hyvällä. Niinpä Juana esitteli elämänsä rakkauden ainoastaan siskolleen joka oli mestari pitämään salaisuuksia.
Haileen asui Sandron kartanon lähistöllä talossa jonka Juana oli hänelle ostanut. Kettu kävi katsomassa rakastettuaan niin usein kuin voi eikä ollut lähelläkään jäädä kiinni - hänen joko uskottiin kadonneen taas johonkin kapakkaan tai sitten hän oli sanonut lähtevänsä liikematkalle.
Salasuhteessa elävän pariskunnan onni vyöryi yli äyräidensä kun Niccolo syntyi. Poika oli kummallekin vanhemmalle suuri ylpeyden aihe ja tuo saikin sekä tujun kasvatuksen McRowentan puolelta että aateliskasvatuksen isältään - Niccolosta kasvoikin sitkeä sälli.
Juanan elämä oli kuitenkin vaikeaa sillä hän kärsi alkoholiriippuvaisuudesta ja häneltä odotettiin paljon kartanonherrana. Kettu kuitenkin oli luonnostaan laiska ja kaipasi suuresti vapautta merellä. Lopulta, kun Niccolo saavutti kymmenen vuoden iän Haileen ja Juana antoivat pojalleen kaiken rakkautensa, tietonsa, taitonsa ja ylijäämäomaisuutensa (myös kotiavaimet) ja karkasivat yhdessä.
Ennen Blue Seaan muuttoaan Haileen oli ollut Black Alice-nimisessä laivassa navigoijana ja nyt kaksikko etsi kyseisen laivan uudestaan ja Haileen sai paikkansa takaisin. Rikas aateliskettu Juana otettiin ilomielin miehistön jäseneksi. Black Alice kuului nykyään Bansheen merirosvolaivastoon ja Juana pääsi heti sen kapteenin suosioon - olihan hänelläkin aatelinen menneisyys. Lisäksi sekä kapteeni Sundown että Black Alicen kapteeni saivat molemmat mukavat rahalahjukset.

Niinikään vahemmistaan ylpeä Niccolo opetteli elämäntaitoja ja elämän kovuutta silloin tällöin lukitsemalla ovensa ja asumalla viikkojakin kadulla kerjäten. Poika sai elää rauhassa sillä hänen olemassaolostaan tiesi vain ja ainoastaan hänen tätinsä Fiona joka oli Juanan kadottua perinyt paikan kartanonrouvana. Hän ja hänen tyttärensä Bianca elivät aatelielämää kun Niccolo, laillinen perijä, kulki iloisena vapaan lapsen tietä juuri niinkuin hän ja hänen vanhempansa olivat toivoneet.

Niccolon neljännentoista syntymäpäivän lähestyessä tapahtui käänne. Eräänä iltana juuri kun pantterikettu oli käymässä yöpuulle hänen oveensa koputettiin. Merirosvojoukkio oli jotenkin kuullut kaupungissa yksin asuvasta rikkaasta lapsesta. Niccolo nousi, aukaisi oven ja osoitti heti yhden rahakätkönsä sijainnin. Yksi merirosvoista tyhjensi sen viimeistä kolikkoa myöten ja kaksi tarttuikin Niccoloon viedäkseen hänetkin mukanaan:

"Sä tuut meidän matkaan! Työläiselle on aina käyttöä ja susta saattaa saada hyvät lunnaat!"
   "Venaa, venaa!" Niccolo pyristeli irti. "Mä tarviin jotain mukaan!" Kettu nappasi asevyönsä ja repun nurkasta. Reppuun hän sulloin rahapussin jos toisenkin ja ruokaa. Vaatteita poika ei ehtinyt edes ajatella sillä levottomiksi käyneet piraatit tuuppasivat hänet ulos. Ennen lähtöään Sandro ehti vielä lukita ikkunat ja oven sekä piilottaa avaimet varmaan paikkaan.

Niccolo päätti ottaa kaikki irti ryöstöstä ja kokeilla millaista oli elää merellä. Poika eli merirosvolaivalla kaksi viikkoa ennen kuin osti itsensä ulos eräässä satamassa. Kerjättyän hetken lisää muonavaroja ja varasteltuaan maissa hän pestautui seuraavaan merirosvolaivaan - seikkailija oli ottanut vallan nuoresta pojasta.

Nykyhetki: Juanan sisko Fiona kuoli tuntemattomaan sairauteen ja ennen kuolemaansa paljasti että Juanalla oli poika - Niccolo Frediano Sandro. Siitä huolimatta että Fionalla oli tytär hoviväki aloitti heti laillisen perijän etsimisen - he halusivat kovasti välttää naispuolista päämiestä vaikka Juanan poika pitäisi kaivaa esiin maan syvimmästä rakosesta. Hoviväki ja sen palkkaamat välikädet etsivät nyt Niccoloa epätoivoisesti ja ovat teetättäneet etsintäkuulutuksen löytöpalkkioineen. "Halutaan elävänä ja hyvässä kunnossa"

Taidot; Niccolo on erityisen jääräpäinen ja lannistumaton. Hän on erinomainen ärsyttäjä ja suututettuaan jonkun hän myös osaa kadota jälkiä jättämättä. Niccolo on myös lukutaitoinen ja hyvä uimari. Kynän ja lusikan lisäksi myös miekka pysyy ketun kädessä.

Muuta; Niccolo haluaa nähdä maailmaa ja unelmoi jonain päivänä löytämällä Black Alicen siirtymällä laivasta laivaan ja yllättävänsä vanhempansa.

 

_______________________________________________________________

Tuttavuudet

- ~

Menossa oleva peli:
-

Menneet pelit:
-

_________________________________________________________________

Chryseiksen kynästä

 

Muilta <3